Oikeustalo on Alkon vanhan kiinteistön suurin yksittäinen käyttäjä. Siksi on luontevaa, että rakennuksen tunnusmerkki, yhdeksänkerroksinen tehdassiipi on varattu sille. Professori Tuomo Siitonen oivalsi tehtävän haasteen. Kaikkea ylimääräistä arkkitehtonista ilmaisua olisi vältettävä ja keskityttävä vain olennaiseen. Rakennuksen koossa ja arkkitehtuurissa oli jo valmiiksi kyllin paljon painoa antamaan rakennukselle sen uuden käytön edellyttämää arvoa.

Helsingin käräjäoikeus, kihlakunnan syyttäjänvirasto ja oikeusaputoimisto ovat saaneet hyvät ja toimivat tilat. Vanhaan rakennusrunkoon sovittautuminen suurpiirteisillä arkkitehtonisilla ratkaisuilla on antanut kaikille tiloille sopivasti sellaista väljyyttä, johon uudisrakentamisen tiukoissa kustannustavoitteissa ei ehkä olisi päästy. Taloon on asennettu uutta informaatiotekniikkaa, joka yhdessä turvatarkastusten kanssa luo kansainvälisen lentoaseman tunnelman. Puuttuu vain tax free -myymälä. Oikeudenkäynnit saavat tässä talossa aiempaa miellyttävämmät puitteet. Uusi oikeustalo on jo huomattavasti nostanut maan pääkaupungin käräjäoikeuden profiilia, ja siten se luo myönteistä mielikuvaa koko oikeuslaitoksesta.

On ymmärrettävää, että rakennus on sisätiloiltaan muuttunut uudisrakennukseksi, sillä uusi käyttötarkoitus on itsessään merkittävä ja poikkeaa tilatarpeiltaan täysin aiemmasta rakennuksesta. Välttämätön valokuilun leikkaus rakennusrungon keskelle on luonut lähtötilanteen, johon modernin toimistotalon arkkitehtoninen keinovalikoima lasiseinineen, lasikaiteineen ja lasiportaineen on tuotu sisään.

Välipohjalaattoja kannattavat sienipilaristot ovat alkuperäisen rakenteen tärkein tunnuspiirre. Peruskorjauksessa pilarit otettu arkkitehtonisesti esiin, ja istuntosaleissa ne luovat jopa sakraalia tunnelmaa. Auloissa ei pilarien lisäksi enää mitään muuta vanhaa pintaa näykään. Kipsilevyverhoukset laattojen alapinnoissa rajautuvat tarkasti sienipilarien reunoihin jättäen varsinaisen laatan piiloon. Mutta mitä on sienipilari ilman laattaa? Ellei laskettu sisäkatto samalla toimisi äänenvaimennuspintana, olisi vaikea ymmärtää miksi alakattoa on lainkaan. Ilmastoinnin pääkanavat on onnistuttu järjestämään pystykanavina, jolloin tilaa vievää vaakakanavistoa ei sisäkatoissa juurikaan ole. Verhoamattomat sprinklaus- ja muut putkistot sekä näkyviin jätetty betonilaatta olisivat paremmin muistuttaneet, että vanhassa tehtaassa ollaan.

Nauhaikkunat olivat funktionalistisen arkkitehtuurin haave, mutta ne toteutuivat harvoin. Vähäkallion pääpiirustuksissa ikkunanauhat ovat katkeamattomat, mutta toteutuksessa tiilimuuri katkaisee nauhat pilarilinjojen kohdalla. Kulmaikkunat on kuitenkin onnistuttu rakentamaan. Siksi tämä kulmadetalji on arkkitehtonisesti tärkeä. Vanhan tehtaan nauhaikkunat ovat tasavälein, mutta kerroskorkeudet vaihtelevat, joten ikkunat eivät osu kaikissa kerroksissa silmän korkeudelle. Jo asemakaavan muutosta laadittaessa tätä ongelmaa käsiteltiin ja määriteltiin reunaehtoja rakennuksen julkisivumuutoksille. Museoviraston vaatimuksesta ikkunamuutoksia ei saanut tehdä Lauttasaarentien puoleisen nurkan alueelle. Jälkeenpäin voi vain harmitella, ettei koko meren puoleista julkisivua suojeltu asemakaavassa, jolloin arkkitehdille ei olisi jäänyt epäkiitollista tehtävää uuden aukotuksen suunnittelussa.

Pihan puolen julkisivussa ikkunoiden kasvatus tuntuu ongelmattomalta. Se noudattaa jopa Vähäkallion varhaisten luonnosten henkeä. Meren puolella uudet ikkunat sulautuvat kokonaisuuteen kohtuullisesti, mutta läheltä tarkasteltaessa syvällä olevat lasipinnat ja niiden edessä oleva vinosälemaski synnyttää kiusallisia teollisuusrakennukselle ominaisia assosiaatioita poistoaukoista. Mitä niistä nyt sitten voisi tulla ulos, sahanpurua vai paperisilppua? Kiusallista on myös, että seitsemännessä ja kahdeksannessa kerroksessa uusien ja vanhojen ikkunoiden väliin jää vain yksi tiilivarvi. Ehkä tiilet on ripustettu paikalleen tukevasti, vaikkei rakenne näytäkään uskottavalta. Uudet ikkunat on tehty viidennestä kahdeksanteen kerrokseen. Ylimmässä, yhdeksännessä kerroksessa ikkunanauha on sopivalla korkeudella lattiasta. Seitsemännessä ja kahdeksannessa kerroksessa olisi vanhoista ikkunoista nähnyt ulos seisaaltaan, ja sen olisi luullut riittävän. Kuudennessa kerroksessa vanhan ikkunan alareuna on noin kahden metrin korkeudella. Viidenteen kerrokseen tehtiin istuntosaleja, joissa uusille ikkunoille ei olisi ollut todellista tarvetta. Ikkunamuutos oli siis välttämätön vain kuudennessa kerroksessa. Jos tähän olisi tyydytty, muutos olisi ollut kaupunkikuvassa kohtuullinen.

Kun rakennuksen massoittelua korostanut herooinen neonvaloteksti ALKO on poistunut ja samalla talon selkää on korotettu koko rakennuksen pituisella ilmanvaihtokonehuoneella, on porrastornin ja rakennuksen päävolyymin kontrasti hävinnyt. Olisiko uudesta OIKEUSTALO TINGSHUSET -tekstistä voinut saada häpeilemättömässä koossa ALKO:n paikalle nostettuna kunnon aiheen? Näiden asioiden pohdiskelua kannattaisi ehkä vielä jatkaa.

Alkon entisen tehdas- ja pääkonttorikiinteistön peruskorjaus on vielä kesken. Kun vanhoja Alkon pääkonttorin toimistotiloja kunnostetaan, ei entisiin tehdastiloihin sisustettu uusi moderni toimistomaailma ei voi olla esimerkkinä. Ainutlaatuiset ja viimeistellyt alkuperäissisustukset tulisi entistää eikä uudistaa. Mikko Bonsdorffin ja Janne Prokkolan vuonna 2001 laatima rakennushistoriallinen selvitys antaa entistämiselle hyvät lähtökohdat.

Aimo Nissi

Kirjoittaja on arkkitehti, arkkitehtuurin historian tuntiopettaja TKK:ssa ja työskennellyt peruskorjaushankkeissa useissa arkkitehtitoimistoissa.